Työura…

Työ, mitä se on. Näin kai voin nykyään jo vapaasti huudahtaa. Olen näet täysin palvelleena siirtynyt eläkkeelle jo seitsemän vuotta sitten. Aika eläkkeellä on ollut ihmeellistä.  Ensimmäisenä eläkevuotenani ihmettelin suunnattomasti, kun joka kuukausi säännöllisesti tippuu rahaa, eläkettä, tilille ja sen eteen ei tarvitse tehdä mitään, ei edes raahautua työpaikalle. Tämä oli varsin outo olotila ihmiselle, joka ei työuransa aikana kertaakaan joutunut edes päiväksikään työttömäksi.

Varsinainen työurani alkoi joskus kesällä -67. Opiskeukaverini tuli sattumoisin keväällä kaupungilla vastaan. Hän kertoi edellisenä kesänä olleensa yliopiston laskentakeskuksessa, tietokonekeskuksessa,  kesätöissä ja ei haluavansa mennä enää sinne. Siis olinko kiinnostunut ja olinhan minä. Eikun siitä vaan matematiikkalaitoksen esimiehen puheille ja töitä hakemaan. Työhaastattelu oli suurinpiirtein seuraava… mitenkäs se luonnontieteiden kanditaatin tutkinto jaksaa. Kerroin, että yksi tentti puuttuu ja suoritan sen tulevana syksynä. Olin opiskellut kaksi vuotta. Tämä vakuutti päätöksentekijän ja siitä alkoi minun atk-urani.  Jälleen täysin sattumanvarainen tapahtuma, sillä olin itse suunnitellut jotain opettajan uraa.

Kesätöitä seurasi sitten vuodet yliopiston assarina harjoitusten pitäjänä ja osin myös opettajana. Välillä vierailin myös paikallisessa Valtion tietokonekeskuksen aluekeskuksessa. Elettiin aikaa, jolloin tietokoneosaajilla, atk-osaajilla, oli vientiä. Ei tarvinnut töitä kysellä vaan sinua tultiin kysymään, että tulisitko meille.  Näinä vuosina saattelin myös opiskeluni päätökseen ja valmistuin filosofian maisteriksi.

Valmistuttuani pyörähdin noin kolmeksi vuodeksi Espooseen Tietotehdas Oy, nykyinen Tieto Oy, palvelukseen. Ammattinimikkeeni täällä oli atk-suunnittelija. Paras käteen jäänyt oppi näiltä vuosilta oli perehtyminen projektityöskentelyyn.

Tietotehtaassa työskentelyni jälkeen löysin itseni taas Oulusta. Oulu Oy’n palvelukseen tulin atk-suunnittelupäälliköksi. Alaisinani tällöin oli kuusi suunnitelijaa ja ohjelmoijaa. Tätä aikakautta kesti noin kuusi ja puoli vuotta. Tämä työpaikka kasvatti minua suunnattomasti tuohon esimiehen vaativaan rooliin. Varsinkin silloinen esimiehenäni toiminut atk-päällikkö oli hyvä esimerkki siitä millainen on hyvä esimies ja millainen hän ei saa olla. Imin näitä oppeja innokkaasti itseeni samalla kun osallistuin myös yhtiön tarjoamiin esimieskoulutuksiin. Ole avoin ja jämäkkä oli silloisten koulutusten ydinsanoma. No ura jatkui…

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan atk-päällikkönä toimiminen olikin sitten urani kohokohtia. TAYS oli silloin ja on vielä nykyäänkin, tammikuu 2017, yksi viidestä yliopistollisesta keskussairaalastamme vastuualueenaan noin miljoona ihmistä.

Toimeen astuessani osasto oli varsin pieni, alle kymmenen henkilöä. Koulutustaso oli myös varsin vaatimaton. Siinäpä olikin sitten tuoreen atk-päällikön ensimmäisiä selkeitä tavoitteita osastonsa kehittämiseksi… riittävän pätevän ja koulutustasoltaan sopivan henkilöstön hankinta.  Jos olit atk-alan maisteri, niin olit varsin tervetullut osastolleni edellyttäen, että muutoin läpäisit valintaprosessin. No runsaan kuudentoista vuoden kuluttua meitä olikin sitten reilusti yli kolmekymmentä.

Henkilöstön kehittämisen ohella selkeitä kohteita oli riittämiin, huonosti toimivat laitteistot  samoinkuin vanhanaikaiset järjestelmät. Vuosien varrella hankittiin tietokoneita, suunniteltiin, ohjelmoitiin ja vedettiin läpi erittäin isoja projekteja. Laitekannan suhteen siirryttiin suurinpiirtein reikäkorttiaikakaudesta niin sanottujen tyhmien päätteiden aikakauteen. Tämä tarkoitti myös järjestelmien täyttä remontointia ja se tehtiin. Kiitos tästä kuluu osastolleni, joka oli vuosien kuluessa muokkautunut erittäin osaavaksi, ammattitaitoiseksi ja ahkeraksi. Minun roolini…? Enpä tiedä, ehkä minä loin nuo työskentelyolosuhteet, missä henkilöstö pääsi näyttämään osaavat kyntensä. Johtamiskoulutuksissa olen joutunut testattavaksi erilaisten ominaisuuksien suhteen ja parhaita ominaisuuksiani on ollut delekointikyky, annan vastuuta ja tehtäviä alaisilleni. Itse olen leikkimielisesti määritellyt tämän kyvyn… olen sen verran laiska, että teetän mielelläni työt muilla. No noinkin ison joukon esimiehenä sinä vaan et voi enää tehdä kaikkea, vaan sinun täytyy luottaa alaisiisi ja vastuuttaa heitä tekemään töitänsä.

Atk-päällikkönä toimiminen on saanut minut monesti huumorimielessä määrittelemään toimenkuvani kysyttäessä seuraavasti… en minä oikeastaan mitään tee, kuljeskelen paikasta A paikkaan B ja juttelen ihmisten kanssa. No, mitä se tämä tämmöinen on? Tarkemmin sanottuna siirtymistä palaverista toiseen eli olin palaveriohjus…

Osastoni oli kait saavuttanut sen verran mainetta osaavana yksikkönä, että Tampereen kaupunki halusi liittää sen omaan atk-osastoonsa. Näin myös tehtiin sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Henkilöstö siirtyi kaupungin palvelukseen kokonaisuudessaan niin sanottuina vanhoina työntekijöinä kuten termi kuuluu. Itselleni koitti sitten kissan päivät. Siirryin aluksi osa-aikaeläkkeelle ja sitä kautta sitten täydelle eläkkeelle laskennallisen eläkeiän tultua täyteen.

…niin ja hyvin voidaan… pelaan shakkia ja kuntoilen.

PS. …niin ja tietysti jottei jäisi aivan väärä kuva työurastani, se vain kuljeskelee paikasta A paikkaan B ja juttelee, voin kertoa tehneeni myös ‘oikeita’ töitä, ihan omilla käsilläni. Elettiin aikaa ylioppilaaksituloni jälkeen ja ensimmaisen opiskeluvuoden ollessa takanapäin, siis vuotta -66. Opiskelijan täytyi saada kesätöitä ja eikun menoksi vaan. Kävelin kaupunkia läpi, Oulussa, ja poikkeilin erilaisiin yrityksiin ja tuotantolaitoksiin ja johtajan puheille, oliskos teillä töitä…? Vuonna -66 työpaikka laukesi betonivalimolle betiniraudoittajaksi. Ouluun rakennettiin ammattioppilaitosta ja paikallinen valimo oli saanut seinäelementit tehtäväkseen. Insinööri löi piirustukset käteen. Siitä  sitten alat leikkaamaan rautatankoja ja vääntämään piirustusten mukaisia kehikoita valettavien seinäelementtien sisään. En ole vielä, 50 vuotta myöhemmin, kuullut, että rakennus olisi sortunut. Joskus tehtiin oikeata laatua…

Edelläkuvatunlaisesti olen peräti viisi kertaa hankkinut itselleni tilapäisen työpaikan ylioppilaaksi tuloni jälkeen ja ennen varsinaisen atk-uran alkua. Ei ole tullut mieleenikään poiketa työkkäriin tai sanoa jollekulle, että hankipa minulle töitä. Itse ne on tullut hankittua, kaksi kertaa Rovaniemellä ja kolmesti Oulussa. Yleensä töitä on löytynyt päivän sisällä.

Teksti, Auno S., tammikuu 2017

 

Niinpä, oliko kehityskaaren päässä vain tietokone?