GM, miten tämä on mahdollista?
Minustako kirjeshakin suurmestari, GM. Minusta, joka olen orpo ja köyhä poika maailmalla. Isä ja äiti ovat kuolleet, siskoja ja veljiä en ole koskaan nähnytkään. Minusta… syntyisin muutaman savun kylästä koillismaalta Kuusamon takamailta. Äiti saunotti poika poloista savusaunassa ja pyöritti puhtaaksi lumihangessa. Tästäköhän syntyi kiinnostukseni valkoista ja mustaa kohtaan, valkoisia ja mustia shakkinappuloita kohtaan. Isän opetettua shakin aakkoset syntyi suhde, ei mikään yhden yön juttu, vaan eliniän kestävä sellainen. Suhde shakkiin…
Minustako GM…siinä on ihmettelemistä muillekin kuin itselleni. No jotain selitystä kait täytyy antaa …
Ensinnäkin kirjeshakki on taitolaji, toiseksi kirjeshakki on vahvoja perslihaksia vaativa laji, kolmanneksi kirjeshakki on laji joka vaatii rakkautta ja hellimistä. Ja tietty neljänneksi laji vaatii armotonta työtä kuten olemme saaneet lukea ansioituneen maailmanmestarimme Pertti Lehikoisen saavutusten taustoituksesta. Näissä on minunkin alkuevääni tuon tittelin, GM, saavuttamisessa.
Ja mitä ihmettä sitten täytyy ihan oikeasti nykymuotoisen kirjeshakin saavutusten eteen tehdä. Meillähän on peikkona nuo tietokoneet, nuo rakastetut ja vihatut peltiaivot. Toiset lyövät hanskansa tiskiin niiden edessä ja toiset taas näkevät ne pelkästään lajin rikkautena ja eteenpäin vievänä voimana. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin.
Ai kun minä ihailen ja rakastan vastustajiani, jotka sortuvat pelaamaan pelkän enginen elikkä tietokoneen shakkiohjelman varassa. Heiltä nääs saa kaikkein helpoiten täydet pisteet.
Ai kun minä rakastan niitä vastustajiani, jotka pelaavat täysin tietämättöminä siitä rikkaudesta jota shakin teoria tuo tullessaan ja tätähän mainio internetti on ihan täynnänsä. Ja tämä informaatio on muutaman euron ja muutaman napin painalluksen takana. Ja aikaakin yleensä kuluu vain jokunen minuutti kunhan vain tietää mitä hakee ja mistä.
On se mukavaa kun tuo kaveripiiri on varsin laaja. Kaveripiiri, joka aina kysyttäessä, kertoo sopivia ohjeita shakillisten ongelmien ratkaisemiseksi. Joitakin näistä kavereista voisin ihan oikeasti julkistaakin elikkä Garry Kasparov, Dejan Bojkov, Efstratios Grivas, Nigel Davies, Ari Ziegler, Andrew Martin, Alexander Bangiev, Rustam Kasimdzhanov, Viktor Bologan, Alexei Shirov, Adrian Mikhalchishin, Lubomir Ftacnik, Sam Collins, jne. On siinä kavereita kerrakseen, suurmestareita, kansainvälisiä mestareita ja taitaapa joukossa olla jokunen maailmanmestarikin. Ja tämä kaveripiiri laajenee kaiken aikaa. Jokaisella on aina halutessani aikaa kertoilemisiin omalta shakillisen erikoisosaamisen alaltaan. Tosin jokainen uusi kaveri vaatii aina pienen kättelymaksun, mutta se heille suotakoon.
Ai kun minä rakastan niitä pelaajia, jotka eivät viitsi tutustua vastustajien peliavaruuteen. Nykymuotoisessa kirjeshakissa on äärimmäisen helppo kaivaa esille kaikki vastustajan pelit, tilastoida ne ja välttää varmuudella heidän lempiavauksensa ja mielipelimuotonsa. Ja taas tämäkin on muutaman napinpainalluksen takana saatavissa tuolta mainiosta netistä. Hyvä lähde on oman kansainvälisen organisaatiomme ICCF’n nettisivut.
Edellä on joitakin vihjeitä, viittauksia siihen suuntaan mitä täytyisi tehdä, jotta menestyisi lajissamme. Ken ymmärtää ja sisäistää vihjeitteni sisällön voi joutua ikuiseen rakkaussuhteeseen lajiamme kohtaan. Se kun vie mennessään pikkusormen, kämmenen ja vihdoin koko miehen/naisen. Tämä on minun maailmaani.
Minulta on monasti kysytty miksi en pelaa OTB-pelejä. On joskus jopa suorastaan pakotettu näihinkin touhuihin kuten kävi muinoin Turkin reissullani. Paikassa missä pokkasin itselleni IM- ja SIM- pokaalit ja tittelit. Syy on hyvin yksinkertainen… taustainformaatio, jota pelaamisessani tarvitsen, puuttuu täysin. Itse pidänkin kirjeshakkia ja OTB-shakkia kahtena eri lajina, missä varsinkin nuorilla OTB-pelaajilla olisi suunnaton hyöty omasta lajistamme. Heidän täytyy menestyäkseen osata ja ymmärtää shakin teoriapuoli ihan aidosti ulkoa ja siihen opiskeluun lajimme antaa erinomaisen alustan. Itse tyydyn tutkimaan teoriaa kulloisenkin tilanteen mukaan, enkä enää niinkään panosta sen ulkoa oppimiseen. Tämähän on lajissamme mahdollista.
Kiteytettynä tässä vielä jokunen ohje, jos sallitte ja viitsitte lukea… tietysti tämä tuleva teksti voi tuottaa pettymyksen ainakin niille lukijoille, jotka uskovat noiden engineiden, shakkimoottoreiden, kaikkivoipaisuuteen. Omalta osaltani uskon enemmän olemassa olevan shakillisen teorian ja tietokantojen ylivoimaan. Siispä kiteytettynä… tieto ja taito voittaa vieläkin shakissa. Ja sitten muutama ohje…
tunne vastustajasi. Nykytekniikalla on mahdollista poimia varsin helposti kaikki vastustajan aiemmin pelaamat pelit, avaukset, keskipelit ja loppupelit. Nämä on mahdollista jopa kirjastoida avauskirjaston muotoon, jolloin helposti näet hänen lempiavauksensa, miten hän on niissä menestynyt ja mitä avausvariaatiota hän suosii. Sanoisinko, että tämä kaikki on muutaman napin painalluksen takana. Tietysti sinulla täytyy olla kutakuinkin kattava pelitietokanta tähän päästäksesi.
hanki kattava pelitietokanta. Pelitietokantoja on jos jonkinlaisia. Arvatenkin kaikki maailman shakilliset turnauspelit on nykyisin jossakin kaupallisessa tietokannassa. Itse luotan vain ja ainoastaan kirjeshakin pelitietokantoihin. Tällaisen kattavan saa helposti poimittua aivan ilmaiseksi ICCF’n sivuilta. Sielläpä ne pelit ovat, vuosittain ja kuluva vuosi kuukausittain. Uusi kuukausi ilmestyy sinne välittömästi kuukauden vaihduttua. Tiedostot on luonnollisesti siirrettävä, download, omaan koneeseen ja työstettävä siellä omaan tietokantaan. Sanoisinko, että ovat vain muutaman napin painalluksen takana siitäkin huolimatta, että tiedostot ovat pakattuja tiedostojen siirron nopeuttamiseksi. Sieltä löytyvät myös minun pelini kaikkinensa tyyni. Itse pidän tätä tietolähdettä omien pelieni kannalta yhtenä kivijalkana johon nojaan.
hallitse teoriaa. Taito se on se joka jyllää shakissa, vieläkin. Teoriaa on saatavissa rajattomasti. Ennen oli teoria kirjojen muodossa ja oli jopa tapana briljeerata kavereiden kera kysymyksillä… onkos sinulla sitä ja sitä teosta tai tunnetkos sitä kirjaa. Itsellänikin näitä on, on oppikirjaa ja kattavia analyyseja merkittävistä peleistä. Mutta aika muuttuu. Henkilökohtaisesti olen tykästynyt opetusvideoihin. Videoihin, joita voi tutkia ja sahata edestakaisin niiden mukana tulevilla lukuohjelmilla. Ne voi alistaa myös suoraan esimerkiksi Fritz’n alle, josta taas on omat pienet etunsa. Nykyään omistan näitä kymmenittäin ja posti tuo suurin piirtein kerran kuukaudessa aina uuden 5 – 7 tunnin videon. On se vaan pojat nautinnollista, kun voi pyyhkiä avauksissa vastustajilla pöytää täysin riippumatta omassa käytössä olevista avauskirjastoista ja ennen kaikkea ilman enginen häivääkään. Näitä videoita saa helposti kahvikupin ja hyvän munkin hinnalla joko kovakopiona tai suoraan verkkolatauksena. Omien pelieni kannalta tämä muodostaa sen toisen kivijalan johon heikoilla säärilläni nykyisin nojaan. Näitä opetusvideoita on moneen lähtöön, eivätkä ne rajoitu suinkaan pelkästään avauksien opettamiseen.
rakenna oma avaustietokanta. Jos käytössäsi ei ole edellä kuvattua teoriaa kannattaa sinun luoda oma avauskirjasto. Ja sehän syntyy taas jälleen kerran helposti, sanoisinko jälleen kerran… muutamalla napin painalluksella. Avauskirjasto voi perustua vain ja ainoastaan kirjeshakin peleihin ja tässäkin kutakuinkin tuoreisiin sellaisiin. En ole aikoihin, muutamaan vuoteen, enää käyttänyt noita kaupallisia avauskirjastoja. Teoria avauksissa muuttuu varsin reipasta tahtia ja kannattaa aika ajoin rakentaa kirjasto uusiksi. Tietysti repertuaariisi kuuluu näiden muutosaaltojen seuraaminen. Yhtenä esimerkkinä tästä tuon esille GM-norm turnauksessa saavuttamani voitto vastustajastani SIM Serner Arpad. Hän pelasi mustilla Pirc’n klassisen muunnelman avauspolkua, joka on noissa opetusvideoissa jo hyljätty, varoitettu ongelmallisena. Niinpä vastustajani sai kokea karvaan tappion ja minä yhden tarvittavista sulista GM-hattuuni SIM Siikaluoma, Auno – SIM Serner, Dr. Arpad, in WS/GMN/028.
hanki tarvittavaa ohjelmistoa. En halua mitenkään mainostaa tai suosia mitään erityistä ohjelmistoa tai kaupallista toimittajaa. Näitä on lukuisia ja niitä tulee uusia ja vanhoja poistuu ei kannattavina taivaanrannan taa. Yksinkertaisesti kerrottuna käytän ChessBasen tuotteita, joista luonnollisesti tunnetuin on Fritz. Fritz, joka toisille on kirosana ja toisille taas puhdas mahdollisuus ryydittää omaa pelaamista. Kuten jo aiemmin sanottu, itse kuulun näihin jälkimmäisiin. Käytän Fritz’iä todella pääasiassa muuhun kuin sen alaisten engineiden pyörittämiseen. Kaikissa edellä kuvatussa neljässä kohdassa on mukana Fritz, teorian opiskelussa, vastustajien pelien tutkimisessa, pelitietokannan hallinnassa ja oman avauskirjaston rakennuksessa.
hanki engine. Niinpä niin, hanki engine ja vieläpä kunnollinen sellainen. En suosittele mitään erityistä näistä, koska näitäkin tulee uusia lähes kuukausittain. No mihin käytän enginettä? Engine on hyödyllinen varsinkin silloin kun haluat nähdä mitä se vastustajasi todennäköisesti siirtää. Ja tämähän on todella arvokas tieto varsinkin kun “valitettavan” moni pelaa pelkästään shakkimoottorin varassa. Jos haluat pelata pelkästään tasapelejä niin käytä enginettä, mutta jos haluat voittaa niin ohjeeni on, tutki teoriaa, käytä päätäsi ja siinä sivussa enginettä. Ohjelmasta tietysti saat hyviä vihjeitä pelin suuntaamiseksi. Mutta muista enginen antamat arvot ovat usein pielessä. Parhaana esimerkkinä tästä lienee sisilialaisen avauksen myrkytetyn sotilaan avausmuunnos, jossa musta saa mahdottoman hyviä arvoja tilanteessa missä ollaan tosiasiallisessa tasapelissä. Shakkiohjelmat, moottorit, pitävät sisällään varsinkin Fritz’iin liitettynä monenlaisia mahdollisuuksia analysoida pelejä. Näitä en lähde tässä erittelemään. Ne löytyvät ohjelman, Fritz’n, käsikirjasta. Engineiden suhteen kannattaa kuitenkin tiedostaa, että niiden kehittelijät virittelevät ne ensisijaisesti vain toisia engineitä vastaan. Nykyisin kirjeshakin pelaajat voidaan luokitella kolmeen ryhmään luomupelaajat, konepelaajat ja kentaurit. Luomupelaajat on pelaajia, jotka eivät suostu koskemaan tietokoneohjelmiin pelaamiseensa liittyen. Heitäkin on runsaasti ja heidät erottaa varsin helposti esimerkiksi ICCF’n rating-listalta. Konepelaajat on niitä, jotka pelaavat sitten pelkästään koneen, shakkiohjelman, varassa. Heidätkin löytää varsin helposti pelaajien joukosta. Sitten on kolmas ryhmä, joka on kielenkäytössäni saanut nimen kentaurit. He ovat pelaajia, jotka yhdistelevät taitonsa nykytekniikkaan. Itse olen täysiverinen kentauri, arvostaa ken tahtoo tai sitten ei.
vaihtele avauksiasi. Ole varma, että vastustajasi tuntee sinun mielialueesi, sanoisinko mukavuusalueesi shakin avauksien suhteen. Syyhän on kuvattu edellä. Mitä sinä teet, voit olettaa, että viisas vastustajasi myös tekee. Tämä pätee varmuudella tittelitasoilla pelattaessa. Ja jos ei tee, niin hänestäpä ei sitten olekaan niin huolta.
hallitse muuttuva maailma. Muistan joskus lukeneeni mainion lehtemme, Kirjeshakin, sivuilta jonkun tunnetun menestyneen lajimme harrastajan toteamuksen: voittaakseen vastustajasi sinun tulee voittaa hänet avauksessa, keskipelissä ja loppupelissä. Tämä on armottomasti totta edelleenkin, mutta maailma muuttuu. Loppupelien suhteen olemme saaneet loppupelitaulukot, Nalimov-tables, jotka kertovat pelin absoluuttisen lopputuloksen kunhan nappuloita ei ole liikaa laudalla. Nykyisin löydämme jo 6-nappulaiset taulukot täydellisinä netistä ja 7-8 nappulaisia kehitellään kovaa kyytiä. Näistä asioista käydään keskustelua nettifoorumeilla, jonne saat linkin täältä Loppupelien keskustelufoorumi. Sivusto kertoo muutokset kyllä välittömästi kun niitä tulee. Kannattaa seurata, jotta et menisi häviämään peliäsi tietämättömyyttäsi. Avauksien ja keskipelin suhteen arvioni on, että painopiste on siirtynyt jonkin verran avauksien suuntaan. Avauksien teoriat ovat muutoksen kourissa. Hyvä avaus voi siivittää sinut voittoisaan peliin, mutta huonoa avausta et enää paikkaa keskipelillä.
Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että tekstini alkupuolella kerrotulla kaveripiirillä tarkoitin vain yksinkertaisesti tuota opetusvideoiden kokoelmaani. Lajissammehan on kielletty tukeutuminen toisen henkilön apuun analysoitaessa pelejä. Tämä rajaus ei luonnollisesti koske kirjallisuutta tai muuta opetusmateriaalia, jotka nekin ovat luonnollisten henkilöiden tekemiä.
Mottoni on, kirjeshakissa voittopelit harvoin johtuvat shakkiohjelmasta tai konehuoneen suuruudesta. Taito se on edelleenkin se mikä jyllää shakissa. Joka ei viitsi tehdä työtä ja tutustua lajin teoriaan jää roikkumaan lajissamme alemmille tasoille ja vihaa kait ikuisesti noita toisten opiskelussaan ja taitojensa kehittämisessä käyttämiä peltiaivoja.
Ja mitenkä nykyinen tietokoneaikainen kirjeshakki eroaa kirjeshakista ennen noita peltiaivoja.
Mielipiteeni on…ei mitenkään. Apuvälineitä on lajissamme aina ollut. Aluksi oli lauta ja nappulat. Oli lupa kodin hämärissä nurkissa sommitella laudan ääressä meneillään olevia pelejä mielin määrin. Ei ollut pakko siirtää juuri sitä nappulaa johon tuli ensimmäiseksi tartuttua. Näillä avuilla olen itsekin aloittanut. Sitten tuli haitarit. Oli lupa pitää kaikki pelit muoviläpysköillä esillä ja tutkailla niitä. Säästyi aikaa, ei tarvinnut aina uudestaan viritellä lautaansa. Ja kirjallisuus… ennen oli kirjalliset pelikokoelmat. Nyt on vain tietokannat ja pääsy avoimesti kaikkiin pelattuihin peleihin. Ennen omistit ehkä paremman kirjan kuin naapurisi. Nyt kaikki merkittävät pelit ovat ilmaiseksi käytettävissä. Voidaan kysyä, että onko ehkä tapahtunut vain tasapuolistuminen? Surukseni joudun aina silloin tällöin kuulemaan juttuja pelaajista, jotka omistavat kenties peräti jopa kaksi tietokonetta ja asettavat koneet yöksi laskemaan saapunutta siirtoa. Sitten aamun tullen lähettävät vastauksena sen siirron, millä on parempi matemaattinen arvo. Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei se näin mene. Näistä jutuista tulee suru puserooni, mieleni mustuu ja sydämeni särkyy. Näin siitäkin huolimatta, että yleensä olen hiljaa näitä kuullessani. Ennen meillä oli nappulat, sitten haitareiden muoviläpyskät ja nyt vain ja ainoastaan hiiri. Hiirellä siirtelen, analysoin, arvioin ja sovellan tietämystäni, tietämystä jota ryyditän saatavilla olevilla teoriatunneilla. Se, että hiirellä on myös yhteys peltiaivon sisällä työtään tekevään shakkiohjelmaan, on vain lisäarvo. Arvo, jota voin käyttää tai jättää käyttämättä. Jos käytän saan yleensä vain sarjan tylsiä tasapelejä. Voittoon johtava siirto kun ei ole se koneen minulle ehdottama. Minun itse on se löydettävä… omilla aivoillani.
Lähishakin pelaajille haluaisin sanoa, joka ei antoisan lajinsa lisäksi pelaa kirjeshakkia, ei suhtaudu vakavasti, sanoisinko ammattimaisesti, harrastukseensa. Kirjeshakki antaa loistavan tilaisuuden kehittää shakillisia taitoja. Parhaana esimerkkinä tällaisesta henkilöstä suomalaisen shakin sekä kirje-, että lähipelin taivaalta poimin esille kansainvälisen mestarimme Panu Laineen. Hän on loistavalla tavalla yhdistänyt nämä kaksi lajia toisiinsa.
Ja tähän loppuun pieni kuva-arvoitus….
Toinen pässi olen minä ja toisen pässin nimeä ei shakillisessa maailmassa ansioitunut kuvan ottaja, Heikki Arppi, tullut kysyneeksi. Ja kuva-arvoituksen kysymys kuuluu… kumman pässin älykkyys on korkeammalla? Kukin arvoisista lukijoistani saa muodostaa oman vastauksensa tahtonsa mukaan.
Ja viho viimeiseksi liitän linkit GM-titteliin oikeuttaviin turnauksiini. Kaksi kiinnitystähän tarvitaan, pelejä tulee olla minimissään 24 yhteensä ja vastustajien joukossa tulee olla vähintään viisi entistä suurmestaria. Kaikki nämä ehdot täyttyivät turnauksissa, jotka löytyvät oheisten linkkien takaa
RCCA-Gold 2008 , kyseessä on venäläisten vuosittain käynnistämä kutsuturnaus. Pelasin turnauksessa niin sanotulla kultatasolla.
WS/GMN/028 , turnaus on niin sanottuja normiturnauksia. Näissä haetaan kiinnitystä haluttuun titteliin, tässä tapauksessa juuri suurmestarin titteliin tarvittavaa kiinnitystä.
Sanomattakin lienee selvää, että päästäkseni edellä mainittuihin turnauksiin on minun jo aiemmin täytynyt näyttää vahvaa osaamista aiemmista turnauksista ja pelaamisestani.
Lopuksi haluan antaa lämpimät kiitokset perheelleni, rakkaalle vaimolleni Pirkolle ja tyttärelleni Mirjamille heidän kärsivällisyydestään ja sietokyvystään. Aikaani tuhlautuu armottoman paljon harrastukseni parissa. Aikaa, joka on luonnollisesti pois yhteisestä ajastamme. Ukko kun aina vaan kyhjöttää ruutunsa ääressä ja höpöttää hiirelleen. Heidän kannustuksensa ja tukensa on siivittänyt ja silottanut tietä saavutukselleni.