Seuraava juttu on julkaistu Kirjeshakkilehdessä nr 4 / 2008. Tällöin kait haluttiin tietää, että mikä mies on uusi Suomen mestari.

Mies Kuusamosta voitti Suomen mestaruuden!

Kirjeshakin tuorein Suomen mestari, 58. SM:n serverillä voittanut Auno Siikaluoma on syntyisin Kuusamosta – tarkemmin Kuusamojärven rannalla olevasta muutaman savun taajamasta, jota paikalliset kutsuivat Kantokyläksi. Virallisempi nimi oli ja on edelleenkin Törmäsenvaara.

Vanhempani rakensivat pian syntymäni jälkeen oman tupansa läheisen Iijärven rannalle. Tupa oli sen ajan muotia eli pyöreistä hirsistä salvettu tupakeittiö yhdellä kammarilla ja hirsien väliin sammalta pakkasen karkoitteeksi. Läheisyyteen tuli tietysti savusauna ja navettarakennus, jossa perheemme ainokaista lehmää hoidettiin ja lypsettiin, Siikaluoma muistelee.  Savusaunassa luonnollisesti löylyteltiin ja talvisin äitini pyöritti minut puhtaaksi lumihangessa. Luntakin oli siihen aikaan ihan riittämiin.

Kuusamossa kului Aunon varhaislapsuus, kunnes alkoi perheen muuttokierre.  Kiertelin pohjoisessa Suomessa niin, että silloisen kansakoulun neljä ensimmäistä luokkaani ja vuottani kävin peräti kolmella paikkakunnalla, Posio, Kuusamo, Rovaniemen maalaiskunnan Perttaus ja taas Posio. Isäni oli puunjalostusyrityksen palveluksessa ja sinne piti mennä, minne kutsuttiin.

Neljättä luokkaani kansakoulua käydessäni Posiolla vanhempani tahtoivat ainokaisen poikansa pidemmälle opintielle. Posiolla ei siihen ollut mahdollisuuksia, vaan katseet suuntautuivat Rovaniemelle. Vuonna 1955 oppikouluun oli varsin tiukka karsinta, mutta sisään pääsin, kertoo Siikaluoma.  Aunon koulu alkoi täysin vieraassa ympäristössä vanhempiensa elellessä noin 150 km päässä Posiolla.

Heti ensimmäisen viikon kuluessa tuli julmettu koti-ikävä, ja suuri halu lähteä kotiin kesken kaiken. Isäni joutui lahjomaan minua peräti ikiomalla rannekellolla. Paras lahja mitä koskaan olen saanut, koska se rauhoitti minut ja koulu jatkui siitä eteenpäin luokka per vuosi periaatteella. Ylioppilaaksi Auno kirjoitti vuonna 1964 Rovaniemen yhteiskoulusta.

Viimeisenä kouluvuotenani häntäkin testailtiin ammatinvalintaa silmälläpitäen.  Tällöin sain jossain loogisuutta peilaavassa testissä arvion, että ainoastaan pari henkilöä tuhannesta pääsee samaan. Minulle sillä ei ollut mitään merkitystä samoin kuin ei ollut silläkään, että suositus ammatinvalinnaksi oli lakiopinnot. Ei tullut tuomaria eikä kyllä tullut juomariakaan, naurahtaa Siikaluoma. Matematiikka oli koulussa ollut aine, jonka varassa Auno oli ratsastanut.  Jatko-opinnoissa Oulun yliopistossa ainevalinta oli selvä, mutta hänestä tuli aikanaan filosofian ylioppilas.

Näihin aikoihin perustelin myös ensimmäisen perheeni, josta on syntyisin kaksi poikaani. Perheellisen tuli myös jollain tapaa elättää omalta osaltaan pesuettaan. Opinnot jatkuivat päätoimisesti kaksi vuotta, jonka jälkeen aloitin työelämän. Taisin siinä jossain vaiheessa olla myös yliopiston assistenttina muita opiskelijoita kiusaamassa. Työn ohessa opinnot kestivät sitten peräti neljä vuotta ennen kuin sain himoitsemani akateemisen loppututkinnon ja maisterin paperit niin sanotusti ilman juhlallista vihkimistä.

 

Ydinfysiikan opiskelija

Pääaineeni oli jossain opintojen vaiheessa määräytynyt teoreettiseksi fysiikaksi, josta olen graduni tehnyt. Taisi olla peräti hiukkasfysiikkaa, jolta pohjalta olen joskus leikkimielellä tituleerannut itseäni atomipommin rakentajaksi. No kyllä jää atomipommit rakentamatta sekä tietojen puolesta ja muutenkin.  Jos leikkimielisyyttä jatketaan niin toi perhanan Kekkonen, siis silloinen presidenttimme, alkoi ajaa ydinaseetonta Pohjolaa ja minulle ei ollut sitten koulutustani vastaavaa työtä tiedossa…

Aunon valmistuttua Siikaluomat olivat lähdössä Australiaan. Oli passit, viisumit ynnä muut tarvittavat paperit kunnossa. Toinen lapsemme, Tomi päätti syntyä kaksi kuukautta liian aikaisin. Tästä oli seurauksena mahalasku Espooseen muutamaksi vuodeksi palveluyrityksen, Tietotehdas,  leipiin. Tietotehdas on nykyisin Tieto Oy. Sen jälkeen onnistuin saamaan atk-suunnittelupäällikön paikan Oulu Oy’n palveluksessa, joten palasimme Ouluun siellä toimivan puunjalostusteollisen yrityksen palvelukseen.

Tätä vaihetta kesti noin 6,5 vuotta, jonka jälkeen löysin itseni Tampereen keskussairaalan leivistä, joka on nykyisin yksi viidestä yliopistollisesta keskussairaalastamme. Siellä tein varsinaisen työurani ollen välillä yli 30 alaisen osastopäällikkönäkin, atk-päällikkönä.  Mikään ei ole pysyvää, niin vajaan 17 työvuoteni jälkeen osastoni fuusioitiin Tampereen kaupungin vastaavaan yksikköön ja sillä tiellä olen edelleenkin. Nykyään  asustelen Järvenpäässä ja työpaikka on Tampereella – onneksi vain kahtena päivänä viikossa. Auno Siikaluoma jäi tyytyväisenä osa-aikaeläkkeelle heti kun se lakien ja asetusten perusteella tuli mahdolliseksi.

 

Jukolan konkari ja jälleen ylpeä isä!

Oulu Oy:n palveluksessa Siikaluoma sujahti suunnistuksen arvoitukselliseen maailmaan, aluksi yhtiön piirissä ja sitten jonkintasoisena kuntoilevana kilpasuunnistajana. – Firman mestaruus tuli voitettua kaksi kertaa ja Jukolan viesti juostua reilusti yli kymmenen kertaa. Toinen poikani Mika oli aikoinaan Suomen parhaimmistoa juniorina, kuten on tällä hetkellä hänen 16-vuotias poikansa Martti. Olen siis ylpeä isoisä ja mikä parasta, myös jälleen ylpeä isä, Auno myhäilee. – Nykyinen elämänkumppanini lahjoitti yhteisten ponnistuksiemme tuloksena meille vuosituhannen vaihtuessa pirteän tyttölapsen nimeltään Mirjam. Nimi ei ollut valmiiksi liimattuna hänen otsaansa, vaan siitä käytiin pientä debattia perheen kesken. Työn, perheen, shakin ja liikunnan lisäksi Auno Siikaluomalla on vahva kiintymys Lapin tuntureita kohtaan. Ne hän on kesäisin ja talvisin vaeltanut suurin piirtein kaikki. – Suurin rakkauteni on Kilpisjärven takamaille sijoittuva Halti-muori. Näissä kinkamissa olen vaeltanut selässä kannettavan taakan tai perässä vedettävän ahkion varassa niin kesällä kuin talvellakin. Kaikkein eksoottisin vaellus oli niin sanottu kaamosvaellus 1990 luvun alkupuolella, tammikuun ensimmäisellä viikolla. Olipahan kokemus. En suosittele tosin heikkokuntoisille.

 

Fischeristä alkoi suurin innostus

Shakin aakkoset Auno Siikaluoma oppi sodassa pelin oivaltaneelta isältään. – Varsinainen shakillinen leimahdus tapahtui samoihin aikoihin, kun suuri idolini Bobby Fischer pelasi itsensä maailmanmestariksi. Noihin aikoihin sain opintoni päätökseen. Elämäni tyhjiöt täytti erityisesti korteilla pelattava kirjeshakki. Miksi Aunoa kiehtoi juuri kirjeshakki? – Olen niitä, jotka osaavat jollakin tasolla tätä pitkillä miettimisajoilla varustettua lajimme ilmentymää, mutta heti, kun vastustaja on nenän edessä ja miettimisajat lyhyitä, niin pelistä ei tule mitään. Olisikohan siinä samasta ilmiöstä kyse kuin suunnistuksessa. Siellä sanotaan, että kun suunnistaja saa kartan käteensä ja kello pannaan käyntiin, niin päässä kliksahtaa jotakin poskelleen. Vain harvat ja valitut hallitsevat tilanteen.  – Olen kyllä yritellyt lähishakkiakin pelailla useallakin klubilla nuoruudessani, mutta tulokset ovat olleet liian masentavia. Kirjeshakissa taisin ainakin alkuvaiheessa nousta luokka per turnaus tahtia. Työelämän ollessa kuumimmillaan jouduin hiljentämään tahtia. Taisi olla aika monta vuotta täyttä hiljaiseloakin, muistelee Siikaluoma.

 

Ihmisälyllä on yhä sijansa

Tuli serverit, osa-aikaeläke, pelitietokannat, avauskirjastot, loppupelitaulukot ynnä muut pelit ja pensselit ja tällä tiellä ollaan. Enkä moiti korttipelaajia, en serveripelaajia enkä ketään, joka lajimme parissa viihtyy. Lajimme on kokenut valtavia muutoksia tietokoneistumisen myötä. Osa pelaajista ei pidä tätä hyvänä, osa pelaajista pitää tätä jopa mahdollisuutena. – Itse hyväksyn kaikki harrastajat lajimme pariin. Henkilökohtainen näkemykseni on, että tietokoneet ja ihmisäly eivät ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia vaan toisiaan täydentäviä. Ne pärjäävät, jotka hyväksyvät käyttöönsä nykytekniikan ja lisäävät siihen päälle vielä oman älynsä. Ja tätä haluan korostaa,  ihmisälyllä on vielä sijansa lajissamme. – Tämäkin mestaruus, jonka varjolla pääsen näinkin runsaasti esille, on yhdistelmä nykytekniikkaa ja oman pääni tuotosta. Kunhan runsailta peleiltäni ehdin, niin pyrin julkistamaan tällaisia mestaruuteni kannalta varsin ratkaisevia pelejä.

 

Kaupalliset serverit jäävät

Auno Siikaluoman shakillinen ura leimahti uuteen lieskaansa jo ennen kuin hän siirtyi pelailemaan tuttuun Kirjeshakkiliiton ja kansainvälisen ICCF’n  isännöimään ympäristöön. Tämä tapahtui kaupallisten servereiden maailmassa. – Serverin nimi jääköön mainitsematta, mutta ne jotka ovat pelanneet nimimerkki ”Woodrunia” vastaan, ovat pelanneet minua vastaan. Sijoitukseni vahvuusluvulla mitattuna tätä kirjoitettaessa on edelleenkin siellä kymmenen parhaan joukossa eli tarkalleen kahdeksantena. Parhaimmillani olen ollut viidentenä. Pelaajiahan siellä on noin puoli miljoonaa.. – Olisikohan ICCF:llä tästä ympäristöstä jotain opittavaa. Sijoitukseni tuolla kärkikymmenikössä on pysynyt kutakuinkin samana jo vuosikausia. Pelejä on tullut pelattua siellä kaikkiaan 417. Voitollisia pelejä on 309, tasapelejä 96 ja tappioon on päättynyt 12. Turnausvoittoja olen tällä kaupallisella serverillä saavuttanut 39. – Näillä turnausykkösillä olen ansainnut TGMtittelin eli Tournament Grandmaster. Itse en osaa antaa tälle kuitenkaan kovin suurta painoa, sillä todelliset ammattilaiset ja asian harrastajat pelaavat ICCF:ssä, Siikaluoma muistuttaa.

 

”Peltiaivojen merkitys vähenee”

Siikaluoma on kuitenkin  jo täysin siirtynyt ICCF’n serverille. Hänen mukaansa nykytekniikan merkitys tulee jatkossa pienenemään. – Kaikilla alkaa olla samat tekniset mahdollisuudet. Tekniikka halpenee ja tieto leviää. Nykyisin kunnollisen peltiaivoisen analysaattorin hinta verkkokaupasta ostettuna on halvempi kuin tankillinen bensaa autoon. Eikä auton tarvitse edes olla mersu suurine tankkeineen… – Kaikki tulevat tietämään, mikä on paras peltiaivojen analysaattori. Palaamme taas aikaan, jolloin se ihmisäly onkin voimissaan. Tällä hetkellä elämme aikakautta, jossa liian moni pelaaja kumartaa tai taipuu tekoälyn kuvitteellisen voiman edessä. Ne pärjäävät, jotka uskaltavat kyseenalaistaa sen siirtosuositukset. Ja näitä kyseenalaistuksiahan on varsin kiva tehdä juuri näiden peltiaivojen avustuksella. That’s the clue. Olenkohan näine aatoksineni taas oman polkujeni tallaaja?, Siikaluoma kysyy. Summa summarum, Auno uskollisena tyylilleen toteaa, ettei ole työssään ja harrastuksissaan tehnyt juuri mitään kunnollista. – Lähes aina ovat muut tehneet kaiken puolestani. Esimiesasemassa vietin yli puolet työurasta ja shakissakin ovat peltiaivot uurastamassa analyysejä puolestani, hän virnuilee. Aunon mottona on se, että elämä on liian lyhyt ja vakava asia, jotta sitä polkua voisi taapertaa täysin ryppyotsaisena. – Huumoria olla pittää ja muuntautumiskykyä.

Näin siis vuoden 2008 tienoilla, teksti Auno Siikaluoma / Heikki Arppi.